En minä ymmärrä palveluseteliä

En minä ymmärrä palveluseteliä muoti-ilmiönä, en ainakaan vanhustenhuollossa. Kun Janakkalassa ryhdyttiin kokoomus- ja keskustavetoisesti jo vuosia sitten puhumaan palveluseteleistä vaihtoehtona sille, ettei käsipareja lisättäisi nykyisiin palvelulaitoksiin, olin jo pitkään kulkenut ikääntyvien vanhempieni rinnalla. Vastasin heidän arkisista asioistaan, ratkoin heidän kanssaan arkisia murheita, siitä miten selvitä ja pärjätä ja miten jaksaa. Hyvänen aika, miten ihmeessä voidaan odottaa, että ikääntyneet ihmiset voisivat vertailla hintoja ja palvelutuottajien tuotteita ja arvioida laatua. Ei kyllä mitenkään. Siihen he tarvitsisivat avukseen työikäisiä lapsiaan. Mutta mistä nämä apujoukot tempaistaisiin. Iso osa lapsista perustelee asuvansa liian kaukana, ovat työelämän kiireisimmässä poljennossa, lastensa ja omien harrastustensa aikatauluissa, eikä sitä paitsi läheskään kaikki koe etuoikeudekseen tai edes velvollisuudekseen olla vanhempiensa tukena. Ja ainahan vastuun voi sysätä lähimpänä asuvan harteille.

Olen iloinen siitä, että minä olen jokaisessa vaiheessa asian ollessa esillä valtuustossa esittänyt ja äänestänyt niiden, niin kipeästi tarvittavien käsiparien puolesta ryhmäni kanssa. No hävittyhän siinä aina on, paitsi juuri kunnallisvaalivuonna, jolloin kokoomuksen ja keskustan lisäksi heräsivät asialle myös perussuomalaiset, kristilliset ja vihreätkin. Jos joku epäilee sanojeni totuutta, voi dokumentoidun tiedon käydä tarkistamassa kunnanvaltuuston pöytäkirjoista.

Nyt jo puhutan, miten hienoa olisi saada palveluseteli alueelliseksi. No hoh hoijaa. Minä en ole tähän kelkkaan valmis hyppäämään. Ensin on tärkeätä selvittää palvelusetelin käyttö ja  suhteuttaa sen arvo eri tuloluokissa.

Minä luotan kuntapalveluun myös ikäihmisten hoidossa. Siinä on riittävää pysyvyyttä ja vakautta, luotettavuutta ja valvontaa. Minulla on siitä vahva kokemus ikääntyvien ystävieni kautta ja tietysti molempien vanhempienikin välityksellä. Palvelu pelaa, tiedän mitä saan, eikä erillistä ”kilpailutusta” ja palveluhinnastoa jokaisen erillisen palvelun, hinnan ja laadun suhteen tarvitse tutkia ja verrata. Tämän kaiken tilalla minulla on aikaa olla vanhempieni kanssa työpäivieni jälkeen ja seurustella myös niiden ikäihmisten kanssa, jotka asustavat samassa kodissa vanhempieni kanssa.

Ikäihmisten kanssa olemista ja seurustelua voin lämpimästi suositella meille kaikille, olipa meillä omia vanhempia elossa tai ei. Ja muulloinkin, kun vain lähestyvänä vanhusten viikkona.