En minä ymmärrä palveluseteliä

En minä ymmärrä palveluseteliä muoti-ilmiönä, en ainakaan vanhustenhuollossa. Kun Janakkalassa ryhdyttiin kokoomus- ja keskustavetoisesti jo vuosia sitten puhumaan palveluseteleistä vaihtoehtona sille, ettei käsipareja lisättäisi nykyisiin palvelulaitoksiin, olin jo pitkään kulkenut ikääntyvien vanhempieni rinnalla. Vastasin heidän arkisista asioistaan, ratkoin heidän kanssaan arkisia murheita, siitä miten selvitä ja pärjätä ja miten jaksaa. Hyvänen aika, miten ihmeessä voidaan odottaa, että ikääntyneet ihmiset voisivat vertailla hintoja ja palvelutuottajien tuotteita ja arvioida laatua. Ei kyllä mitenkään. Siihen he tarvitsisivat avukseen työikäisiä lapsiaan. Mutta mistä nämä apujoukot tempaistaisiin. Iso osa lapsista perustelee asuvansa liian kaukana, ovat työelämän kiireisimmässä poljennossa, lastensa ja omien harrastustensa aikatauluissa, eikä sitä paitsi läheskään kaikki koe etuoikeudekseen tai edes velvollisuudekseen olla vanhempiensa tukena. Ja ainahan vastuun voi sysätä lähimpänä asuvan harteille.

Olen iloinen siitä, että minä olen jokaisessa vaiheessa asian ollessa esillä valtuustossa esittänyt ja äänestänyt niiden, niin kipeästi tarvittavien käsiparien puolesta ryhmäni kanssa. No hävittyhän siinä aina on, paitsi juuri kunnallisvaalivuonna, jolloin kokoomuksen ja keskustan lisäksi heräsivät asialle myös perussuomalaiset, kristilliset ja vihreätkin. Jos joku epäilee sanojeni totuutta, voi dokumentoidun tiedon käydä tarkistamassa kunnanvaltuuston pöytäkirjoista.

Nyt jo puhutan, miten hienoa olisi saada palveluseteli alueelliseksi. No hoh hoijaa. Minä en ole tähän kelkkaan valmis hyppäämään. Ensin on tärkeätä selvittää palvelusetelin käyttö ja  suhteuttaa sen arvo eri tuloluokissa.

Minä luotan kuntapalveluun myös ikäihmisten hoidossa. Siinä on riittävää pysyvyyttä ja vakautta, luotettavuutta ja valvontaa. Minulla on siitä vahva kokemus ikääntyvien ystävieni kautta ja tietysti molempien vanhempienikin välityksellä. Palvelu pelaa, tiedän mitä saan, eikä erillistä ”kilpailutusta” ja palveluhinnastoa jokaisen erillisen palvelun, hinnan ja laadun suhteen tarvitse tutkia ja verrata. Tämän kaiken tilalla minulla on aikaa olla vanhempieni kanssa työpäivieni jälkeen ja seurustella myös niiden ikäihmisten kanssa, jotka asustavat samassa kodissa vanhempieni kanssa.

Ikäihmisten kanssa olemista ja seurustelua voin lämpimästi suositella meille kaikille, olipa meillä omia vanhempia elossa tai ei. Ja muulloinkin, kun vain lähestyvänä vanhusten viikkona.

Varhainen kana jyvän löytää

Olga Emilia - mummi nuorena

”Varhainen kana jyvän löytää”- sanonnan olen oppinut mummoltani. Hän oli teräsnainen, naisyrittäjä, joka savolaisjuuriltaan Mikkelistä kulkeutui sodan seurauksena Sortavalaan ja edelleen Pohjanmaalle Laihialle. Hän oli harvinaislaatuinen nainen, jolla oli unelmia paremmasta ja vahva tahtotila toteuttaa myös unelmansa.

Pohjanmaalle asettumisensa jälkeen hän avasi parturiliikkeen ja leikkasi maajussien hiuksia aamusta iltaan. Kunnan avaamalle omakotialueelle hän aloitti pian oman omakotitalon rakentamisen. Mistään talopaketin tilaamisesta ei siihen aikaan ollut kyse vaan kaiken parturityön jälkeisen ajan hän vietti työmaalla lautapoikana, muurarin apulaisena jne. Omatekemässään sarkatakissaan ja housuissaan hän nukkui kylmässä lautavarastossa säästäen rahaa rakentamiseen. Ymmärrän hyvin miksi koti ja sitä ympäröivä kaunis puutarha oli koko hänen elämänsä.

Lähes kaikki lapsuuteni kesät sain viettää hänen kanssansa oppien samalla monet taidot, myös tuon varhaisen kanan-sanonnan merkityksen ja olen sitä kovin usein noudattanutkin.

Tänään sunnuntaina, kun sade ja navakka tuuli ei houkuttele ulos, on ollut hyvä nousta ylös jo heti klo 5.00 jälkeen. Pimeys ja hiljaisuus on antanut voimaa toimia myös toisen sanonnan ”pää kolmantena jalkana” tapaan, ilman pienintäkään häiriötä. Ja tuloksia on syntynyt. Kiertoilmauunissa odottaa pian poisottoaan talven herkuiksi kuivatut omenat. Puolukkaomenahillo odottaa pakastimeen pääsyä. Kaksi koneellista pyykkiä on jälkiselvitelty ja kolmas nostettu kuivumaan. Kesäkukat ovat päässeet sisään mahdollisten hallaöiden varalta. Sähköpostit, joita en ole kolmeen viikkoon voinut lukea, on lähes kaikki luettu ja vastattu.

Olga Emilia - mummi 80-vuotiaana

Tärkeää on myös se, että tänä aamuna olen ennättänyt juoda aamuteet ja syödä herkulliset ruisleivät ja omenakiisselit jo kahteen kertaan. On ollut ihana istua rauhassa, levittää keittiön pöydälle niin Hesari kuin paikallislehdetkin ja lukea, mikä tässä ajassa, kunnallisvaalien lähestyessä on noussut pintaan. Itse ajattelen, oli kunnallisvaalit tai ei, minä seison muillekin tutuiksi tulleiden arvojeni takana. Olen valmis edelleen tekemään työtä pienen, vähävaraisen ja haavoittuneen ihmisen ja ihmisyyden puolesta, olipa kyseessä nuori, työikäinen tai ikäihminen.

Kello on 10.30, kuivatut omenat ovat kohta paperipussissa ja voin suunnata kulkuni kohti Riihikotia, Riihimäen kaupungin ylläpitämää ikäihmisten kotia. Siellä asustavat nykyisin molemmat vanhempani.