Varhainen kana jyvän löytää

Olga Emilia - mummi nuorena

”Varhainen kana jyvän löytää”- sanonnan olen oppinut mummoltani. Hän oli teräsnainen, naisyrittäjä, joka savolaisjuuriltaan Mikkelistä kulkeutui sodan seurauksena Sortavalaan ja edelleen Pohjanmaalle Laihialle. Hän oli harvinaislaatuinen nainen, jolla oli unelmia paremmasta ja vahva tahtotila toteuttaa myös unelmansa.

Pohjanmaalle asettumisensa jälkeen hän avasi parturiliikkeen ja leikkasi maajussien hiuksia aamusta iltaan. Kunnan avaamalle omakotialueelle hän aloitti pian oman omakotitalon rakentamisen. Mistään talopaketin tilaamisesta ei siihen aikaan ollut kyse vaan kaiken parturityön jälkeisen ajan hän vietti työmaalla lautapoikana, muurarin apulaisena jne. Omatekemässään sarkatakissaan ja housuissaan hän nukkui kylmässä lautavarastossa säästäen rahaa rakentamiseen. Ymmärrän hyvin miksi koti ja sitä ympäröivä kaunis puutarha oli koko hänen elämänsä.

Lähes kaikki lapsuuteni kesät sain viettää hänen kanssansa oppien samalla monet taidot, myös tuon varhaisen kanan-sanonnan merkityksen ja olen sitä kovin usein noudattanutkin.

Tänään sunnuntaina, kun sade ja navakka tuuli ei houkuttele ulos, on ollut hyvä nousta ylös jo heti klo 5.00 jälkeen. Pimeys ja hiljaisuus on antanut voimaa toimia myös toisen sanonnan ”pää kolmantena jalkana” tapaan, ilman pienintäkään häiriötä. Ja tuloksia on syntynyt. Kiertoilmauunissa odottaa pian poisottoaan talven herkuiksi kuivatut omenat. Puolukkaomenahillo odottaa pakastimeen pääsyä. Kaksi koneellista pyykkiä on jälkiselvitelty ja kolmas nostettu kuivumaan. Kesäkukat ovat päässeet sisään mahdollisten hallaöiden varalta. Sähköpostit, joita en ole kolmeen viikkoon voinut lukea, on lähes kaikki luettu ja vastattu.

Olga Emilia - mummi 80-vuotiaana

Tärkeää on myös se, että tänä aamuna olen ennättänyt juoda aamuteet ja syödä herkulliset ruisleivät ja omenakiisselit jo kahteen kertaan. On ollut ihana istua rauhassa, levittää keittiön pöydälle niin Hesari kuin paikallislehdetkin ja lukea, mikä tässä ajassa, kunnallisvaalien lähestyessä on noussut pintaan. Itse ajattelen, oli kunnallisvaalit tai ei, minä seison muillekin tutuiksi tulleiden arvojeni takana. Olen valmis edelleen tekemään työtä pienen, vähävaraisen ja haavoittuneen ihmisen ja ihmisyyden puolesta, olipa kyseessä nuori, työikäinen tai ikäihminen.

Kello on 10.30, kuivatut omenat ovat kohta paperipussissa ja voin suunnata kulkuni kohti Riihikotia, Riihimäen kaupungin ylläpitämää ikäihmisten kotia. Siellä asustavat nykyisin molemmat vanhempani.